Kirkontorni ja sen tulipalo

Tornirakennelma päättyy avonaiseen kahdeksankulmaiseen lanterniiniin (ylälyhty), johon on sijoitettu kirkon kello. Ylärakennelman hirsiseinät on maalattu valkoisiksi; päällä on mustat, pyöreät kellotaulut. Huipun katosta kannattavat hennot valkoisiksi maalatut, sorvatut pylväät. Lanterniinin viirissä on vuosiluku 1764 ja kirjaimet I.I.K. (J.J. Kijk); viiri lienee otettu kartanon vanhasta päärakennuksesta.

Karoliina Aarnio-Wihurin ristiäisiä varten kirkkoa oli lämmitetty kolmatta päivää peräkkäin ja puukaminan savutorvi oli kuumentunut liikaa. Kirkon kattorakenteet syttyivät liekkeihin v. 1972 maaliskuussa. Pagodimainen torniosa tuhoutui kokonaisuudessaan rajussa palossa. Harvinainen 7-tasoinen katto puurakenteineen tuhoutui, kellotorni romahti maahan, maasepän 1700-luvulla valmistama kello putosi välilaipiolle. Kirkkosalin yläpohja, itätornin yläpohja ja matala lyhtykerros vaurioituivat pahoin. Sammutusvesi ja savu aiheuttivat vahinkoja sekä ulko- että sisäosiin.

Tulipalon jälkeen arkkitehti Leo Tenhusen laatiman korjaustyöselostuksen mukaan torniosan puurakenteiset seinät tehtiin puupalkkirakenteina. Ulkoseinien täyspontatun julkisivulaudoituksen sekä lanterniinipilareiden mitoitus perustui vanhoihin valokuviin sekä mittauksiin tulipalosta säilyneistä rakenteista. Kannatuspalkit liimattuja puupalkkeja, jotka kantavat keskitornin. Ylälyhdyn yläpuolinen, suippomuotoinen, metallirunkoinen elementti nostettiin täysin valmiina paikoilleen.

Vuoden 2006 myrskyn aiheuttaman vesivaurion jälkeen ilmeni, että vuosina 1973-1974 tehdyt virheelliset materiaalivalinnat ja rakenneyksityiskohdat ovat aiheuttaneet vakavia rakennevaurioita, jotka vaaransivat kirkkorakennuksen säilymisen.

Vesivauriosta kerrotaan Rakennushistoriaa-sivulla.