Ruukinkirkko rakennettiin 1829-1830

Vuonna 1829 aloitettiin kirkon rakennustyöt. Bremerin suunnittelema, kiinalaista pagodia jäljittelevä kirkko kohosi kyläkuvaa hallitsevalle kumpareelle.

Piirustuksista mainitaan: ”Kirkon pituus on 20 kyynärää, leveys 14 ja korkeus ylimpään huippuunsa 40 kyynärää. Vesikatto laudoista, punaiseksi maalattuna. Välikatto säleistä, kipsillä peitetty, valkoisena. Lattia lankuista, paitsi ristikäytävä kuoriin neliönmuotoisista kivistä. Ikkunoita kaikkiaan 12, joista kahdeksan korkeus 3 knr2″, leveys 1knr2″. Muut neljä ikkunaa kaksi kumpaisessakin päädyssä puoliympyrän muotoiset. Saarnastuoli kuorissa, alttari vasemmalla, öljymaalattu, kuten myös 22 penkkiä. Molemmissa päädyissä komerot pienine huipputorneineen, niissä kaksi ikkunaa ja ovi, joiden suuruus sama kuin kirkossa. Toisessa, itäisessä, kuorin takana ruumishuone, toisessa ruukin työkello ja siitä raput torniin. Varsinaista sakaristoa ei aluksi ollut, mutta myöhemmin sisustettiin kuorin takana ollut huone siksi”.

Erikoisuutena on mainittava kirkon poikkeava sisäänkäynti, joka on pohjoisen puolella. Tämä johtunee päärakennuksen sijainnista. Kuori sen sijaan on perinteiseen tapaan kirkkosalin itäpäässä.

Kirkkorakennuksen sanotaan olevan pagodityylinen, Robertin isän Josefin, ulkomailta saatujen vaikutteiden vuoksi. Lisäksi arvellaan, että kartanon kirjasto on myös antanut nuorukaiselle omia mielikuvia kirkkorakennuksen suunnittelussa. Kirkon sanotaan olevan Suomen pienin kivikirkko, joka siis valmistui ja vihittiin käyttöönsä v. 1830. On myös huomattava, että se oli neljäs Suomen yksityisistä kirkoista kautta aikain. Näin on saavuttu Teijon nykyisen kirkon alkuhetkiin.