Rakennushistoriaa: kirkon osat ja värit
Teijon tehtaan kirkko esitellään Suomen Muinaismuistoyhdistyksen julkaisussa Suomen Kirkot, Finlands Kyrkor osana Turun hiippakunnan Perniön rovastikuntaa (Tove Riska – Antero Sinisalo):
Kirkon tyyli ja jäsentely poikkeavat huomattavasti tavanomaisista kirkkorakennuksista; kirkon ulko-ovi on pohjoisseinässä, vaikka kuori on järjestetty rakennuksen itäpäähän. Kirkko on rakennettu tiilestä ja hirsistä kiinalaista paviljonkia jäljitteleväksi. Melkein neliömäisen kirkon molempiin päätyihin on liitetty matala torninjalka. Runkorakenteen päältä kohosi hirsistä salvottu kolmikerroksinen, porrasmaisesti kapeneva tornirakennelma (ennen tulipaloa v. 1972). Päätytorneissa on pieni, matala, neliömäinen lanterniini, jonka huippuna on risti. Länsitorniin on sovitettu kirkon ullakonportaat; itätornissa taas on varastosuoja, joka on toiminut 1900-luvulla ruumishuoneena. Sen eteläpuolelle rakennettiin vuosina 1842-69 pieni viistokattoinen sakaristo.
Vesikatot nousevat vahvoilta räystäiltä, jotka on maalattu vihreäksi. Runkohuoneen räystään alapuolelle on maalattu hammaslista vihreällä värillä. Ylärakennelman ylimmän kerroksen pystyt lautakoristeet ovat samanväriset. Katot olivat alkuaan punamullattua lautaa. Sittemmin katot oli peitetty mustaksi maalatulla huovalla. Nykyisin kaikkiin kattopintoihin on asennettu konesaumattu pelti. Runko-osan umpeen muuratut tiiliseinäpinnat ovat vaaleaksi rapattuja.
Vuonna 1930 kirkkorakennuksessa suoritettiin perusteellinen korjaus. Kirkkoa koskevat arkistotiedot ovat niukat; siten ei esimerkiksi tiedetä, koska sakaristo on rakennettu tai vesikatot peitetty huovalla, eikä edes tarkkaan, koska sisustus uusittiin uusgoottilaiseen tyyliin; viimeksi mainittu lienee tapahtunut vuoden 1860 paikkeilla.
Itätorniin tehtiin välikatto. Kirkko maalattiin ulkoa ja rustiikkakoristelun tumma värikin lienee peräisin tuolta vuodelta. Varsinainen korjaus keskittyi kuitenkin kirkkohuoneen asuun. Seinien tumma paneli maalattiin ja alttarikomeron sekä muiden muurinaukkojen kehystykset, jotka n. v:sta 1860 lähtien olivat tumman ruskeat, saivat alkuperäisen sinivihreän värinsä. Kattolistan vanha marmorointi paljastettiin. Sisäovet maalattiin samalla värillä kuin penkit. Kiinteä sisustus restauroitiin perusteellisesti. Karl Nygrenin ehdotuksesta v:n 1930 korjauksessa pyrittiin noudattamaan mahdollisimman tarkasti vanhaa väritystä.
Rakennushistoriaa: tulipalo ja vesivauriot
Kaikki kirkon kattorakenteet tuhoutuivat vuoden 1972 rajussa tulipalossa. Puurakenteet paloivat soihtuna ilmaan. Tornikello putosi pääoven eteen hiiltyneen puukasan päälle. Myrskyn suihkuvirtaukset piiskasivat kirkontornia joulukuussa v. 2006. Vesivauriot ulottuivat kirkkosalin lattialle asti. Vuotokohta paikallistettiin kirkon kattorakenteisiin, tällä kertaa tornin kattoluukkuun. Ilmanpaine oli nostanut vesinorot kattoluukun kauluksen ylitse. Tornin puiset välitasanteet ja yläpohjan lämmöneristeet kastuivat. Kirkkosalin sisäkaton levyverhouksen saumat avautuivat. Tarkassa katselmuksessa vuoden 1973 korjauksen rakennustavat osoittautuivat turmiollisiksi: veden pitkäaikaista tihkumista, läpilahoja rakenteita ja hometta. Koko torni oli purettava. Työn vaativuutta lisäsi ”suojelustatus”; Suomen pienin kivikirkko on suojeltu valtakunnallisesti arvokkaana ympäristöministeriön erillisellä päätöksellä.
Oli ryhdyttävä jälleen – vain runsaat kolmekymmentä vuotta edellisen jälkeen – kellotornin ja kattolyhdyn perusteelliseen kunnostustyöhön. Välttämätön entisöinti saatiin tehdyksi v. 2009. Johtamisesta, suunnittelusta, työnohjauksesta ja valvonnasta vastasi Hannu Paunila (arkkitehti, Teijon kirkkoyhdistyksen pj).
