Perustaminen ja järjestys

Hautausmaa perustettiin 1700-luvun puolivälin vaiheilla noin 400 metriä kirkosta luoteeseen meren äärelle Varvinrantaan. Vihitty hautausmaa aidattiin harmaakiviaidalla, joka uusittiin vuonna 1844. Lounaismuurissa on kaksi porttiaukkoa, joita kehystävät tiilestä muuratut, rapatut ja keltavalkoisiksi maalatut pilarit peltisine pyramidikattoineen.

Kalmistossa on Teijon kartanon väelle pystytettyjä näyttäviä muistomerkkejä. Silmiinpistävin monumentti on hautakappeli, joka seisoo pohjoisportin kohdalla hautausmaan koillisnurkassa. Sen rakennutti todennäköisesti 1790-luvulla Hans Henrik Kijk, joka omisti kartanon tuolloin yhdessä sisarensa Anna Charlottan ja tämän puolison Joseph Bremerin kanssa. Tyyliltään hautakappeli on yksinkertainen, uusklassinen rapattu tiilirakennus, jossa on satulakatto. Seinät on maalattu keltaisiksi, yksityiskohdat ja nurkat valkoisiksi.

Robert Bremerin ruumis kannettiin kiviseen hautakappeliin vuonna 1844. Hänen vuonna 1855 kuollut puolisonsa Birgitta Catharina Hellberg sai sieltä myös viimeisen leposijansa. Bremerin muumioituneet jäännökset ovat tallella tänäkin päivänä.

Hautausmaa kuvastaa pienoiskoossa yhteisön rakennetta menneinä aikoina, hautamerkeissä suosittuja tyylisuuntia ja eri sosiaaliryhmien taloudellisiakin mahdollisuuksia. Teijon hautausmaallakin ruukinpatruunan kappeli hallitsee, alustalaiset on haudattu alapuolisiin, etupäässä reunakivin rajattuihin rivihautoihin. Ilme on kuitenkin yhtenäinen ja tilallinen rakenne ehjä.

Alueella ei ole varsinaista pääkäytäväverkkoa, joskin sentapaisina toimivat lähestymissuunnan ensimmäinen riviväli sekä lounaisportilta nouseva pääkulkuväylä. Koordinaatistona on rinteen suuntaisesti luode-kaakko. Vainajat on näin ollen haudattu kasvot sekä koilliseen että lounaaseen.

Muistomerkit katsovat pääosin lounaaseen, eli nimisivu on nähtävissä lähestymissuunnasta. Hoidon ja kulun kannalta välttämättömien välikäytävien tila on otettu eräin paikoin hautakäyttöön.