Hautausmaa
Hautausmaat nähdään poisnukkuneiden ja elossa olevien kohtauspaikkana, jossa haudalla käyvä surun ja kaipauksen ohella joutuu kohtaamaan ajatuksen omasta kuolemastaan. Hautausmaa voidaan kokea jakamattomana, yhteisenä ja hengellisenä symbolinamme. Teijon hautausmaa on Pyhä paikka.
Hautausmaa sijaitsee pienen kävelymatkan päässä Halikonlahteen laskevassa, metsäisessä länsirinteessä. Vuosisatoja vanha tammi johdattaa katseemme ja askeleemme harmaan luonnonkiviaidan suojaamalle vainajien viimeiselle leposijalle.
Teijon hautausmaan yhteydessä on luonnonkaunis paikka laskea kynttilä myös muualle haudattujen muistolle. Juhlapyhinä alue on kokonaisuutena sykähdyttävä näky, kun sadoilla kynttilöillä kunnioitetaan vainajien muistoa. Hautausmaa hehkuu lämmintä valoa.
Muistomerkkien alla nukkuu ikiuntaan kartanon väen lisäksi Teijon ruukin entisiä työläisiä perheenjäsenineen ja jälkeläisineen. Hautapaikkoja on 260 ja edelleen sinne voidaan laskea hautapaikan omistavien sukujen jäsenten uurnia. Arkkuhautaaminen ei ole enää mahdollista johtuen maaperän rakenteesta ja paikan kulttuurihistoriallisten arvojen – kiviaitaus ja mittakaava – säilyttämisestä.
Pääosin hautamuistomerkit ovat huolitellussa kunnossa. Vainajien omaiset ovat huolehtineet omaehtoisesti esi-isiensä ja -äitiensä muistosta. Vanhimmat, puiset hautamerkit ovat lahonneet aikoja sitten ja myöhemmätkin, Teijon ja Mathildedalin ruukeissa valetut koristeelliset rautaristit ovat osittain ruostuneet, monet katkenneet ja kaatuneet. Heitteille jääneet vanhat rautaristit on koottu sisäänkäynnin tuntumaan pieneen ristikenttään kertomaan hautausmaan historiasta.
