On varsin todennäköistä, että jonkinlainen kirkkotila on ollut Teijolla jo Flemingin aikaan. Tätä olettamusta tukee se tieto, että Flemingin vuokratessa Teijon ja Kirjakkalan ruukit turkulaisille kauppiaille vuokraehdoissa mainitaan seuraavasti:

”Kohta 20; Kauppiaiden on sitouduttava maksamaan vuosittain papin ylläpitoa varten 150 kup.taalaa.”

”Parooni Fleming pidättää itselleen oikeuden mainitun viran vapaaksi jouduttua täyttämään sen mielensä mukaan. Teijon kirkonkelloon on jäänyt ainoa muisto Flemingin ajoilta. Kellossa on surraava kirjoitus: ”Nuu Warande Högvälb. H. Baron och överstelöjtn. Claes Flemming egare af Tyke Bruuk Handelsmannen J. Jakob Kyk Sedan jag 1696 gjort tjänst till 1741 den 30 november blef jag med klockstapelen fördärfvat af en häftig storm med försorg af J.Kyk i åboförbättrat anno 1742.Laborem Praestitit A. Erico Näsman Holm.”

Flemingin jälkeen, v. 1743, omistajaksi tuli nuorena aiemmin Suomeen tullut kauppa-apulainen Johan Jacob Kjik (lue: Tsiik tai Käik=katso!) Hänestä tuli menestyvänä liikemiehenä Turun kauppaporvari, ja sittemmin hän pystyi hankkimaan Teijon tila- ja ruukkikokonaisuuden haltuunsa. J.J.Kijk laajensi ruukkinsa malmi- ja metsä-/hiilivarantoja, tuotannon kasvattamista varten. Teijo säilyikin edelleen mahtavana ruukinkartanokokonaisuutena.

J.J. Kijk rakennutti myös kolme kirkkoa. Perniön Yliskylän nykyisen, sillä paikalla sijaitsevan kolmannen kirkon vuonna 1755. Mestarina toimi oma mies, rakennusmestari Erik Dahl. Lisäksi Kijk osallistui Angelniemellä Sapalahden kartanon puukirkon rakentamiseen, joka valmistui v. 1772.

J.J. Kjik rakennutti Teijon kartanon nykyisen päärakennuksen C.F. Schröderin piirustusten mukaan v. 1770. Myös tässä päärakennuksessa oli kirkko. Se oli erityinen sali, joka sijaitsi rakennuksen toisen kerroksen pohjoispäässä. Salissa oli saarnastuoli, alttari ja tietysti penkit. Kirkkosalin vieressä oli lisäksi lämmin huone, joka erottui muusta tilasta lasisella seinällä. Tämä järjestely oli sitä tehtaan väkeä varten, jotka eivät mahtuneet itse saliin jumalanpalveluksen ajaksi.

Mainittakoon, että tältä ajalta on vielä nykyisen kirkon tornissa viiri, jossa on merkintä ”I. I. K 1764”. Tämä viiri on aikoinaan koristanut Teijon puista päärakennusta, nykyisen kivikartanon edeltäjää. Tämä vanha puinen 1700-luvun alkupuolella rakennettu päärakennus on siirretty 1800-luvun alussa kirkkoon johtavan kujan varrelle patolammen eteläpuolelle, missä se rajaa kirkkopuistoa.

V. 1794 teijolaisen toiminnan johtoon asettui vävy Joseph Bremer. Teijo kaikkinensa pysyi edelleen vahvana. Tällä ensimmäisellä Teijon Bremerillä oli innostusta ja varaa matkustella ulkomailla. Hän näki ja oppi asioita, jotka veivät eteenpäin myös Teijon toimintaa. Kirkko pysyi kartanorakennuksessa.

Josef Bremerin jälkeen pojat Robert, Carl Otto, Hans Henrik ja August – joka muutti muualle – jakoivat perintönä isänsä omaisuuden. Lopulta kuitenkin kaikki Perniön tilukset tulivat erilaisin laillisin tavoin takaisin yhdelle pojalle eli Robert Bremerille.