Irja Aunion (1913-2005) muistelmia kirkosta ja hautausmaalta
"Tulin Teijoon vuonna 1939. Kun kävin Teijon pienessä kirkossa, huomioni kiinnittyi katossa riippuvaan hienoon kristallikruunuun. Siihen oli kiinnitetty muutama tavallinen sähkölamppu ajan tavan mukaan. Olihan Teijoon saatu sähkö, ja valot saatiin kirkkoon nappia painamalla. Kynttilöiden asettelu kruunuun ja niiden sytyttely oli hankalaa. Kärsin kruunun puolesta ja ihmettelin, etteivät tehtaan omistajat olleet uhranneet varoja sähkökynttilöihin. Vasta Wihurien aikana, varmaan kauppaneuvos Rakel Wihurin ansiosta, kruunuun ilmestyivät sähkökynttilät ja rumentavat lamput poistettiin. Kunnostettu kristallikruunu pelastui tulipalosta vuonna 1972 ja koristaa yhä kirkkoa.
----------
Talvisodan alkaessa Teijon kirkonkellot ilmoittivat ilmavaarasta. Viholliskoneet lentelivät ahkerasti etelärannikolla. Oppilainemme juoksimme muutaman kerran koulusta metsään koulun mäen suojaan. Pommeja ei Teijoon pudonnut. Talvisodan loppupuolella pari pommia putosi hautuumaan taakse Varvin metsään. Tuhoa ne eivät saaneet aikaan.
----------
Kävelin maaliskuun 12. päivänä 1972 Teijon kirkon ohi kouluun päin noin 16.30. Kirkossa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Kotona, koulussa kiehautin kahvit ja kutsuin pihapiiristä naapurin kahville. Silloin huomasimme, että kirkon suunnalta nousi sankka savu. Oletin kirkonmäen reunalla olevan kaupan palavan, mutta kun menin katsomaan, näin kirkon olevan tulessa. Näin nopeasti liekit leimahtivat. Kirkkoa oli päivällä lämmitetty Antti Aarnio-Wihurin Karoliina tyttären ristiäisiä varten. Kaminan vanhat peltihormit pettivät ja kuumuus aiheutti palon.
Otin kamerani ja lähdin palopaikalle. Palokuntaa oli jo sammutuspuuhissa ja ilta alkoi hämärtyä. En saanut enää kunnon kuvia. Kun kirkon torni oli romahtamaisillaan, olin valmiina, mutta palava torni rojahti niin nopeasti, etten ehtinyt laukaista kameraani. Diani ovat kaikki hämäriä.
----------
Meillä oli ennen tapana pitää keväällä koulujen päättäjäisjumalanpalvelus Teijon kirkossa. Kirkko oli täynnä. Teijon koulussa oli 80 – 90 oppilasta ja lisäksi tulivat Kirjakkalan ja Mathildedalin koulujen oppilaat. Oli juhlallinen, varmaan monen teijolaisen mieleen painunut kesän alkamisen merkki, kun suvivirsi kirkon avattujen ovien kautta kaikui ympäri Teijoa.
Kirkon palon jälkeisenä keväänä pidimme päättäjäisjumalanpalveluksen koulun pihalla. Suomen lippu liehui. Oppilaat istuivat nurmikolle tuoduilla penkeillä, ja suvivirsi kaikui pihapuitten siimeksessä harmoonin säestyksellä.
----------
Entinen teijolainen, Kerttu Melin, oli kerran kertonut Tuulikki Soinille nähneensä muutamilla hautausmailla vanhoja ristejä esille asetettuina. Teijollakin olisi tähän mahdollisuus, sillä Bremerin hautakappelin takana ryteikössä on paljon pois viskattuja ristejä.
Meitä oli pieni eläkeläisnaisten voimisteluryhmä. Tuulikki Soini ehdotti, että koettaisimme pelastaa ristit. Kauniina kevätpäivänä saimme kokoon kymmenkunta eläkeläisnaista. Ryhdyimme kiskomaan ristejä ryteiköstä risujen seasta. Monet niistä olivat hyvin painavia, mutta sisulla saimme ne ylös. Pystytimme ristejä tyhjiin paikkoihin hautausmaalle voimiemme mukaan. Toivoimme, että vahvat miehet huomaisivat oikaista niitä, jos ne kallistuisivat. Ehkä jonkun mieleen välähtäisi, että niitä voisi puhdistaa ja maalata. Kerran saimme ”kiitokseksi” urakastamme kuulla, että ristit olivat väärässä paikassa. Kesällä pieni siivousryhmä siirteli ristejä nykyisiin paikkoihin.
Monet risteistä on ehkä valettu Kirjakkalassa tai Teijolla.
Niissä on muistoarvoa."