Puhe Kiitosjumalanpalveluksessa 15.8.2001

Hannu Paunila (1952-2015), Teijon kirkkoyhdistyksen pj.

Tarinan mukaan, koska vedenpaisumusta ei tullutkaan, ruukinpatruuna Robert Bremer rakennutti vuonna 1829 kiitokseksi Jumalalle Teijoon oman kirkon kartanon päärakennuksessa sijainneen ruukkilaisten yhteisen kirkkosalin tilalle. Bremerin itsensä suunnittelema, kiinalaista pagodia jäljittelevä, hiippakunnan ja Suomen pienin kivikirkko sijoitettiin patolammen päätteeseen, tälle kyläkuvaa hallitsevalle kumpareelle.

Hautausmaa oli järjestetty jo aiemmin 1700-luvun keskivaiheilla kartanoalueen länsipuolelle meren rantaan. Siellä sijaitsee hautakappeli, jossa Robert Bremer lepää. Ympärillä on muita Bremer-suvun ja eteläosassa useiden nykyistenkin teijolaisten esivanhempien hautoja, joiden kunnosta omaiset pitävät hyvää huolta. Juhlapyhinä hautatarha on sykähdyttävä näky: sadoilla ja taas sadoilla kynttilöillä kunnioitetaan vainajien muistoa. Hautausmaa hehkuu lämmintä valoa.

Konkurssihuutokauppa! – Palaan tunnelmiin kolme vuotta sitten. – Teijon kirkon ja hautausmaan huutokauppa suoritetaan nostohuudoin, kauppahinta on maksettava käteisenä huutokauppatilaisuudessa. Televisio-ohjelmassa ilakoitiin: valtion omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal huutokauppaa hautausmaata golfkentäksi – hiekkaesteetkin ovat jo valmiina. Historiallista kirkkomiljöötä, hautausmaata ja vainajia kaupiteltiin eniten tarjoavalle. Tällaiseksiko arvomaailmamme on muuttunut?

Lehdistö oli julkaissut edeltävinä vuosina näyttäviä artikkeleita, joissa kirkkoa kaavailtiin milloin oma-asunnoksi, milloin muslimien moskeijaksi, punttisaliksi, pubiksi, yökerhoksi. Laki ei suojellut yksityisomistuksessa olevaa kirkkoa. Seurasimme erittäin huolestuneina juridiseen omistukseen ja käyttötarkoituksiin liittyviä huhuja. Miten käy omaisten leposijan?

Päätimme toimia. Arsenalille tehtiin kirkosta maapohjineen ja hautausmaasta 7000 mk:n ostotarjous perustettavan Teijon Kirkkoyhdistyksen lukuun. Yhdistyksen perustajajäseniksi lupautuivat Teijon Alueen Kyläyhdistys ry., Perniön kotiseutuyhdistys ry., Norino Oy, Sukuseura Bremer ry., Perniön kunta ja Perniön Seurakunta. Arsenal hyväksyikin tarjouksen nopeasti ja kauppakirja allekirjoitettiin joulun alla 1997. Ympäristöministeriö vahvisti yhdistyksemme lausunnossaan tukeman suojelupäätöksen, jossa todetaan: Kirkkoa ja viljamakasiinia ympäristöineen pidetään rakennussuojelulain tarkoittamana kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojeltavana kohteena. Näytti siltä, että voisimme jättää taaksemme monien eettistä vakaumusta ja arvomaailmaa loukkaavat uhat.

Pettymykseksemme Salon käräjäoikeus kumosi tämän Teijon kirkosta ja hautausmaasta tehdyn kaupan. Käräjäoikeus katsoi, että konkurssipesän tulee pyrkiä myymään omaisuus mahdollisimman korkealla hinnalla ja että – tässä tapauksessa siis valtion – yhteiskunnallista vastuuta ei päätöstä tehtäessä voi ottaa huomioon. Näin käräjäoikeus sivuutti lainsäädännön keskeisimmän periaatteen: mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.

Jatkoimme kirkon kunnostustöitä siitäkin huolimatta, että Arsenal esitteli kirkkoa uusille ostajaehdokkaille. Emme luovuttaneet. Arsenal oli luvannut pitää yhdistyksen tietoisena tapahtumien kulusta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vuoden 1998 viimeisenä päivänä vastaanotimme asianajotoimistolta kirjeen, jonka otsikko oli painettu lihavalla: Teijon Kirkko ja Teijon Hautausmaa tilojen konkurssihuutokauppa. Aika pysähtyi Teijolla.

Vuosi aikaisemmin perustetulle kirkkoyhdistykselle jäi yksitoista vuorokautta aikaa valmistautua huutokauppaan, vain viisi oli arkipäiviä. Näin yhdistykselle ei annettu mitään mahdollisuutta toimia päätösvaltaisesti. Oli selvää, että pieninkin juridinen virhe johtaisi valituskierteeseen, josta meillä oli jo riittävästi kokemusta. Leipätyö jäi sivuun, käynnistimme kuumeisen valmistelun ja päätimme lähteä taistelemaan tosissamme kirkon ja hautausmaan puolesta.

Meklari kopautti nuijalla pöytää ja avasi tilaisuuden toteamalla: ”Tunnelma on harras, mutta uskon että selviämme ilman hengellistä apua.” Kaupan pohjahinnaksi ilmoitettiin 70 000 mk. Tein ensimmäisen huudon perustettavan uuden Teijon Kirkkoyhdistyksen lukuun. Viisitoista minuuttia kihelmöivää jännitystä, neljäkymmentä nostohuutoa viiden tuhannen markan välein – 275 000 mk:a ensimmäinen, toinen ja … kolmas kerta – meklarin nuija löi pöytään. Teijon Kirkko ja Hautausmaa myyty perustettavan yhdistyksen lukuun. Luja tahto palkittiin, saavutimme päämäärämme. Tunsimme sisällämme, että sekä useat läsnäolijat että julkinen sana olivat henkisenä tukenamme. Sanomalehdistö, radio ja televisio nostivat huutokaupan valtakunnan päivän ykkösaiheeksi.

Mistä rahat? Huolestuneet henkilöt ottivat meihin yhteyttä ennen huutokauppaa ja heti sen jälkeen. Monet Teistä lupasitte tukeanne. Näin tapahtuikin. Vuorineuvos Erik Serlachiuksen säätiö lahjoitti kirkon hankkimis- ja kunnostuskustannusten peittämiseksi 150 000 mk:n apurahan. Saimme mieltä lämmittävän ja ratkaisevan tärkeän tuen, jonka kannustamana ryhdyimme viemään hankettamme innolla eteenpäin. Merkittäviä taloudellisia tukijoita ilmaantui lisää: mm. Seppo Parhankankaan suku, Henrica Bargum, Esko Kahri, Jalmari Kahri sekä Teijon Alueen Kyläyhdistys. Kertyneillä varoilla maksoimme pääomavelkamme. Arvailut kirkon ja hautausmaan kohtalosta voitiin lopettaa. Pyhät arvot eivät ole enää kaupan.