Talkoot ja tuki
Sateinen ja kylmä kesä vuonna 1998 loppui, tuli syksy, talvi lähestyi. Me kyläläiset jatkoimme kirkon kunnostustöitä siitäkin huolimatta, että Arsenal aloitti myyntitoimet uudelleen ja esitteli kirkkoa uusille ostajaehdokkaille. Emme luovuttaneet. Uskoimme asiaamme niin vakaasti, että teimme museovirastolle kirkonmäen rakennuskantaa koskevan entisöintiavustushakemuksen ennen huutokauppaa.
Hyvä uutinen; museovirasto myönsi hakemamme entistämisavustuksen vuonna 1999. Tämä 50 000 mk:a käytettiin pääosin kirkkorakennuksen huonoon kuntoon päässeiden julkisivujen pintakorjauksiin ja maalauksiin. Katon, puujulkisivujen, koristemaalausten ja rappauspinnan värit ja työtavat suunniteltiin huolellisesti yhteistyössä museoviraston ja Uulatuotteen kanssa. Maalit saimme pääosin lahjoituksina.
Vuosisadan lämpimimmän kesän kuluessa ahkera joukko kyläläisiä kerääntyi lukuisia kertoja hyvätunnelmaisiin talkoisiin; palokunta kulotti kirkonmäen, ympäristöön kertynyttä risukkoa ja muuta roskaa sekä pensastoa siivottiin pois traktorikuormittain, edelliskesänä kaadettujen huonokuntoisten ja kuolleiden jalavien kannot kaivettiin ylös, tilalle istutettiin lahjoituksena saadut taimet jalavarivistöiksi, kivireunusteinen kuja kunnostettiin ja sorastettiin uudelleen, istutuksia ja edustan pihaa hoidettiin, kirkon rappauspinnan vauriot paikattiin, ovien ja ikkunoiden maalaustalkoita jatkettiin, valurautaiset ulkovalaisimet huollettiin ja niiden rikkoutuneet lasit korjattiin, graniittisiin ulkoportaisiin liitettiin takorautainen kaide jne (hautausmaa - ks. hautausmaaselostus 2004).
Erityistä taitoa ja osaamista vaadittiin kirkon päätytornien kattoristien uusimisessa. Paikallinen metalliyritys Marine-Alutech Oy valmisti omana talkoosuorituksenaan lahonneen puumallin mukaiset alumiinirakenteiset uudet ristit, joille voidaan ennustaa satojen vuosien ikää. Syksyn tullen kylän naisporukka siivosi omaehtoisesti hautausmaan.
Edellisvuoden sateisen kesän jälkeen maalausurakoitsijoiden tilauskirjat olivat kuitenkin täynnä, joten ammattitekijää ei tahtonut löytyä. Viime hetkellä tämäkin ongelma ratkesi, ja työt käynnistyivät heti juhannuksen jälkeen. Sadekaan ei vaivannut. Museorekisterissä olevan paloauton tikkaat nostettiin yli 20 metrin korkeuteen kellotornin huipulle. Tikasaskelmilla seisoen maalari aloitti tunnollisuutta vaativan, puolitoista kuukautta kestäneen aherruksen. Likaiset ja ruostuneet pinnat puhdistettiin, puupintoja uusittiin ja koko kirkko maalattiin käsityönä. Kirkko keskellä kylää hohtaa ympäristöönsä kuin uudesti syntyneenä. Työ palkitsi tekijänsä.
Värikkään ruskan viipyessä Teijon kulttuurimaisemassa lukuisat lahjoittajat kerryttivät kirkkorahastomme neljännesmiljoonaiseksi. Voimme maksaa velkamme. Valmistaudumme kiitosjuhlaan.
Tukijoukkomme lisääntyivät. Museovirasto jatkoi avustuksiaan kahden seuraavan vuoden ajan. Tällä tuella kirkkoa ja sen esineistöä kunnostettiin edelleen. Makasiinirakennuksen ulkopinnat entisöitiin ja kirkonmäen kellarit suojattiin uusilla kattorakenteilla. Teijon juhannusjuhlatoimikunta lahjoitti varat alttarikaiteen verhoiluun, jonka toteutuksesta vastasi Halikon käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Teijon kirkon esineistö luetteloitiin asiantuntijavoimin osana Perniön Pro Uskontoperinne-hanketta.
Kolmen vuoden uurastuksen tuloksena kirkonmäki ympäristöineen raivattiin ja siivottiin, koko rakennuskanta kunnostettiin. Samalla kun esineistöä on hoidettu, ne saivat asiantuntijoiden laatimat suositukset jatkohoitotoimenpiteiksi. Tältä pohjalta on ollut hyvä ponnistaa eteenpäin - kunnes kohtasimme myrskyn 11.12.2006.
Työt jatkuvat.
