Käyttösuunnitelma

Hautausmaata ei voida museoida taloudellistenkin edellytysten puuttuessa. Säilyttäminen, jatkuvan käytön hienovarainen toteuttaminen on vaativa tehtävä. Omaiset ovat huolehtineet hautamuistomerkeistä, mutta kuinka kauan ylläpito jatkuu? Ladotut kiviaidat ovat osittain raukeamassa, kasvillisuus vaatii jatkuvaa hoitoa, portinpylväät on saatu juuri kunnostettua, hautakappelista ja - muistomerkeistä on huolehdittava.

Suomen kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto / Viivi ja Niilo Kallion rahasto myönsi v. 2002 Hannu Paunilalle huomattavan apurahan, jonka tuella perusselvitykset ja tässä esillä olevat hautausmaasuunnitelmat on laadittu.





Toimivilla hautausmailla uudet hauta-alueet ovat tavallisesti muistolehtoja tai uurnakortteleita, jotka perustuvat maahan hautaamisen perinteeseen. Uurnahaudoilla haudan suunnalla ja uurnan sijoittamisella ei ole perinteistä ilmansuuntiin liittyvää symboliikkaa. Muistomerkki voi sijaita vapaasti, tai se voi kattaa koko haudan.

Arkkuhautojen järjestyksen ylläpitäminen nykyisen mallin mukaisesti on perusteltua. Arkkuhautaaminen ei ole enää mahdollista johtuen maaperän rakenteesta ja paikan kulttuurihistoriallisten arvojen - kiviaitaus ja mittakaava - säilyttämisestä. Tuhkauurnia on laskettu oleviin hautoihin vuosittain. Tämän toiminnan jatkuminen on varsin suotavaa. Aidatulle alueelle voidaan perustaa lisäksi tarkasti sovittaen joitakin uusia, perinteiseen järjestykseen ja ilmeeseen sopeutuvia hautapaikkoja muistomerkkeineen.

Muistolehto ja uurnakorttelialue sijaitsevat hautatarhan ylärinteessä. Muistolehdon sijoittamisen lähtökohtana ovat paikan luonnonolosuhteet ja hahmo. Koilliskulman jyrkkä, osittain sammalten peittämä, hioutunut kallionrinne muodostaa hautausmaalle selkeän, vaikuttavan tilanrajan. Luonnonseinämän ja arkkuhautausmaan väli on rajattu, tunnelmallinen ja arvokas paikka.

Muistolehtoajatusta voidaan soveltaa useammalla tavalla. Siihen on kuulunut nimettömyys, mutta useissa muistolehdoissa vainajien nimet on merkitty yhteismuistomerkkiin. Anonyymialueella tuhka sijoitetaan maanpinnan tai sammalkummun alle ilman uurnaa, sirottelu on myös mahdollista.

Muistolaatat voidaan kiinnittää suunnitelmassa osoitettuun kallioseinämään kahdella levyn taakse jäävällä terästapilla siten, että levyn ja kalliopinnan väliin jää noin 5 senttimetriä. Kallioon ei saa kaivertaa tai hakata tekstejä ja muita symboleja. Sammalpinnan vahingoittamista tulee välttää. Nykyinen kaiverrustekniikka sallii kuolinilmoituksen kaivertamisen esim. messinkiin sellaisenaan. Muita mahdollisia muistolaattojen materiaaleja ovat esim. pronssi, rauta ja jopa kivi. Laatan enimmäiskoko on 12 x 30 cm. Tekstityyppi on vapaa, kultauksia ei sallita.