Hautamuistomerkkejä

Hautakentät on terassoitu loivin maapenkerein tai ladotuin kivimuurein korkeuskäyrien suuntaisesti. Hautatarha on porteilta selkeästi ja avoimesti hahmottuva, joten hautojen paikallistaminen on helppoa (ks. hautausmaaselostus 2004).

Hautamuistomerkit eivät kerro vain yksityisistä henkilöistä, vaan ne ilmentävät myös paikallista ja valtakunnallista historiaa. Perniön kotiseutuyhdistys inventoi muistomerkit v. 1995. Puisia hautamerkkejä ja ristejä löytyy huonon säilyvyyden takia vain viime vuosisadan puolelta. Teijon hautausmaalla oli säilynyt osittain yksi puuristi, hautapaikka nro 116, johon on kirjattu: "Tyttönen Signe Immonen. Hän palasi Arkkiin takaisin." Teijolainen Toivo Holmberg uudisti ristin entisen kaltaiseksi v. 2007.





Sepän takomiin rautaristeihin on kiinnitetty taivutettu peltilevy suojaamaan levyyn maalattua tekstiä. Tehdasvalmisteisista valurautaristeistä on kaksi muunnosta: umpirautaiset ja läpi- tai reikäkuviolliset ristit. Yleensä ristit valettiin ilman vainajatietoja, jotka tehtiin irtokirjaimista vasta tilauksen yhteydessä. Teijolla tekstit ovat kiinteä osa valosta, joten ristit on valettu useasti alueen omissa ruukeissa. Metallista on valettu myös pystyyn asetettuja hautakiviä muistuttavia muistomerkkejä.

Hautausmaalla on yksi kivinen hautamuistomerkki; katkaistu pylväs, jonka päällä erikoinen, koristeellinen, pieni valuristi. Suurin osa hautamuistomerkeistä on ns. uudempia hautamerkkejä; suhteellisen matalia graniittisia pystykiviä. Vain osassa haudoista on reunakiveys. 1900-luvulla yleistyneiden hautakivien tai haudan päälle sijoitettujen hautalaattojen mukana käyttöön on tullut vainajan ammattiin liittyviä merkkejä ja muitakin kuvioita.

Sankarihautoja ei ole. Vuosina 1939-1944 isänmaan puolesta kaatuneiden muistokivi on kiinnitetty kirkon pääsisäänkäynnin oikealle puolelle kahden ikkunan väliin.