Kuulutus

Vuoden 1998 viimeisenä päivänä vastaanotimme asianajotoimistolta kirjeen, jonka otsikko oli painettu lihavalla: Teijon Kirkko ja Teijon Hautausmaa tilojen konkurssihuutokauppa. Aika pysähtyi Teijolla, joulurauha hävisi hetkessä. Valtakunnan tiedotusvälineet painoivat sivuilleen satoja tuhansia kuulutuksia: Aika; maanantai 11.1.1999, kauppaehdot; huutokauppa suoritetaan nostohuudoin, kauppahinta on maksettava käteisenä huutokauppatilaisuudessa.

Televisio-ohjelmassa ilakoitiin: valtion omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal huutokauppaa hautausmaata golfkentäksi - hiekkaesteetkin ovat jo valmiina. Historiallista kirkkomiljöötä, hautausmaata ja vainajia kaupiteltiin eniten tarjoavalle. Tällaiseksiko arvomaailmamme on muuttunut?

Teijon Alueen Kyläyhdistys kutsuttiin pikaistuntoon. Kysyimme itseltämme; alistummeko rahan vallan edessä, vai yritämmekö tehdä voitavamme kirkon ja hautausmaan palauttamiseksi yhteisölliseen hallintaan? Huutokauppaan oli aikaa viisi arkipäivää. Oli selvää, että valtavan julkisuuskohun saattelemana kauppahinta kohoaisi todennäköisesti kuusinumeroiseksi. Tunnetila kirkon ja hautausmaan puolesta oli kuitenkin vahva, päätimme lähteä yksimielisesti mukaan huutokilpaan. Mutta mistä rahat?

Vuosi aikaisemmin perustetulle kirkkoyhdistykselle jäi yksitoista vuorokautta aikaa valmistautua huutokauppaan, vain viisi oli arkipäiviä. Näin yhdistykselle ei annettu mahdollisuutta toimia päätösvaltaisesti. Oli selvää, että pieninkin juridinen virhe johtaisi valituskierteeseen, josta meillä oli jo riittävästi kokemusta. Leipätyö jäi sivuun, käynnistimme kuumeisen valmistelun ja päätimme lähteä taistelemaan tosissamme kirkon ja hautausmaan puolesta.