Esineistö

Teijon kirkon esineistön inventoinnin suoritti Ulla Leino osana Pro uskontoperinne-projektia vuonna 2001. Hankkeesta tehtiin perniöläisiin uskonnollisuuden ilmentymiin pohjautuva opetusaineisto ja matkailuselvitys, jossa hahmoteltiin mahdollisuuksia uskonnollisen perinteen hyödyntämiseksi Perniön matkailun vetovoimatekijänä. Inventointi käsittää kirkon kaiken irtaimen esineistön, joiden tiedot tallennettiin 84 lomakkeelle. Lisäksi tiedossa olleet, kadonneet ja poistetut esineet luetteloitiin. Myös kiinteä esineistö luetteloitiin: kirkonpenkit ja seiniin kiinnitetyt laatat.

Kirkon esineistö on peräisin 1700-, 1800- ja 1900-luvuilta. Niihin sisältyy useita aikansa parhaiden käsityöläisten ja taiteilijoiden valmistamia esineitä: mm. vuonna 1784 valmistuneen viinikannun tekijää, turkulaista C.F. Borgströmiä pidetään A.C. Levonin ohella kustavilaisen ajanjakson parhaana kultaseppänä. Turkulainen N. Enberg maalasi vuonna 1770 valmistuneen saarnastuolin koristelun. Alttaritaulu ja "Ristiltä alasotto"-aiheinen maalaus ovat taidokkaita tuntemattomaksi jääneen mestarin töitä. Kolmas kankaalle tehty öljymaalaus on yksinkertaisempi. Sen tekijäksi arvellaan Jonas Bergmanin oppilasta Gotthard Sweideliä. Arvokkaimmat esineet on siirretty pois kirkosta.

Alttaritaulu on mahdollisesti peräisin ruukin päärakennuksessa sijainneesta kirkkosalista vuodelta 1770. Ilmeisesti saman tekijän toinen taulu esittää ristiltäottoa. Alttaritaulu "Ristiinnaulittu", "Ristiltäotto" ja kolmas taulu "Katuva Pietari" on konservoitu 1972 tulipalon jälkeen vahadupleeraustekniikalla.

Alttarikaide on tehty joko vuonna 1829 valmistuneeseen kirkkoon, tai se on peräisin päärakennuksesta. Päämuodoltaan suorakulmaista kaidetta kannattavat suoralinjaiset kulmapilarit ja sahatut, balusterimaisesti profiloidut pylväät. Väritys ja pylväiden marmorointi on uusittu 1930-luvulla. Värityksen suunnitteli turkulainen konservaattori Karl Nygren tavoitteena palauttaa alkuperäinen väritys. Kaiteen, kirjatelineiden ja jakkaroiden verhoilun uusivat Halikon käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen opiskelijat v. 2001. Kaiteen päällinen ja polvistumistaso on pehmustettu vihreällä kankaalla.

Saarnatuoli - kartanon kirkkosalista - sijaitsee kirkkohuoneen koilliskulmassa: runko neliömäinen, 6-kulmainen katos, kaide sekä harmaaksi maalatut portaat, tummanvihreä marmorointi, koristeosia maalattu kultamaalilla, kaiteessa samaa vihreää maalia kuin penkeissä. Rungossa ja kaiteessa viisi peiliä, joissa Jonas Bergmanin maalaukset; esikuvana Rubensin ehtoollisen asettamisesta kuvaava maalaus Milanon Palazzo Brerassa. Vinopeileihin ja kahteen kapeaan peiliin on maalattu kultavärillä konsoleilla seisovat figuurit, joissa nimet: "St Marcus", "St Matthaeus", St Lucas" ja St Johannes". Katoksen reunasta kohoavat läpikuvioiset kasviaiheiset koristelevyt, ylimpänä globus-pallo. Katostaivaaseen on maalattu pilvet, joiden alapuolelle on kiinnitetty hopeoitu Pyhän Hengen kyyhkynen.

Tiimalasi ja rokokootyylinen 1700-luvun kristallikattokruunu ovat ilmeisesti peräisin myös päärakennuksessa sijainneesta kirkkosalista. Tuntilasi on sijoitettu kiinteästi kirkkosalin koilliskulman saarnatuoliin: peltinen, kultavärillä maalattu koppa, jossa neljä tiimalasia. Rokokootyylinen jalka ja koristesiivekkeet on maalattu kultavärillä. Kierteiset pienat, joissa etupuolella kolme peltitähteä.
Kirkkosalin alkuperäisten, kiinteiden, vihreiden penkkien päädyissä ja etuseinässä on marmoroidut peilit. Koristemaalauksiin on käytetty mustaa, oranssinpunaista ja okrankeltaista. Penkkien päädyissä on siirtokirjaimista tehdyt numerot, alla sähkölämmityspatterit. Salin etuosassa penkkeihin nähden poikittainen lukkarinpenkki. Parvella kaksi pitkää vihreäksi maalattua irrallista penkkiä.

Sakariston oven yläpuolelle seinään ripustettuun kivilaattaan on maalattu Jobin kirjan 19. luvun säkeet 25-27. Teksti ja sitä ympäröivä kehys on tehty kultamaalilla. Kivi punertava, reunat epätasaiset.

Parven alapuolelle on kiinnitetty hautakivi, jota ei ole otettu koskaan käyttöön. Ruukinpatruuna H.H. Kijkin muistomerkki lienee kiinnitetty seinään kirkon valmistuessa vuonna 1829. Hautakivessä on suomennettuna teksti: "Ruukinpatruuna H.H. Kijkin, hänen puolisonsa ja perheensä hautasija. Autuaat ovat he, jotka nukkuvat Herrassa. Teijon ruukki toukokuun 5 P:nä 1792." H.H. Kijkin ja kirkonrakennuttaja J. Bremerin välisessä kauppakirjassa vuodelta 1794 on maininta hautakivestä. H.H. Kijk varaa sopimuksessa itselleen oikeuden poistaa hautakappelin yläpuolella oleva nimitaulu ja hakea se myöhemmin pois. Aikomusta ei toteutettu. H.H. Kijkin rakennuttamaan hautakappeliin on haudattu vuonna 1844 kuollut ruukinpatruuna R. Bremer. Kappelin päätykolmioon on kiinnitetty Bremeristä kertova peltilevy.
Rokokootyylisten, viimeistään vuodelta 1822 peräisin olevien lampettien taustalevyt on leikattu pellistä: epäsymmetrinen muoto, harmaa maalaus, siniset koristeet. Kynttilänpidike ja talivati S-kirjaimen muotoisen varren päässä, niittikiinnitys. Kirkkosalin alttariseinällä kaksi lampettia, neljä pohjois- ja kolme eteläseinällä. Parven kaiteessa viisi aiemmin kullanväristä koristeellista lampettia. Vihreä väritys lienee vuodelta 1930, jolloin salin noin vuodelta 1860 peräisin ollut uusgoottilainen sisustus uusittiin kirkon satavuotisjuhliin valmistauduttaessa.

Parven kaiteeseen on kiinnitetty viisi lampettia. Vihreiksi maalatut pellistä leikatut taustalevyt on koristeltu lyömällä niittimäisiä kohoumia.

Urut on valmistettu Kangasalan Urkutehtaalla alun perin Rovaniemen maalaiskunnan Meltauksen kylän kirkkoon. Vähäisen käytön vuoksi ne palautettiin valmistajalle. Kauppaneuvos Rakel Wihuri osti urut ja lahjoitti ne Teijon kirkkoon.

Uudempaa korkealaatuista taiteellista ja taideteollista tuotantoa edustavat Rakel Wihurin kirkkoon hankkimat Kaj Franckin signeeraamat maljakot sekä tekstiilitaiteilija Hilkka Vuorisen suunnittelemat ja Suomen Käsityön Ystävien valmistamat kirkkotekstiilit. Vihreää antependiumia on käytetty 1980-luvun alkupuolelta lähtien.

Teijolaisen Paula Linsénin suunnittelema ja valmistama alttaripöydän liina otettiin käyttöön kiitosjuhlassa marraskuussa 1999 talkoilla kuntoon saatetun kirkon ja ympäristöraivauksen valmistuttua.